Elämään mahtuu monia tärkeitä asioita. Ystävät, läheiset, tv-ohjelmat, työpaikka, koulu, eläimet, Saksa, Espanja, Tukholma, Helsinki, joulu, halaukset ja hymyt. Minä haluan pois. Suomesta. En kuitenkaan halua jäädä sinne minne haluan, mutta haluanpahan kuitenkin pois. Haluan vaihto-oppilaaksi Saksaan. Olen aina halunnut. Saksa on kaunis maa, minä osaan puhua sitä. Saksalaiset hymyilevät vastaantulijoille. Saksassa on hyvää aamupalaa. Saksan kieli on kaunista. Saksalaiset ovat ihania ihmisiä. Kuusi tonnia on iso raha. Sellaista ei kukaan taio, eikä anna, eikä myöskään tienaa hetkessä. Mutta minä tahdon.
Mitä on ystävyys? Ystävyys on naurua, itkua, riitelyä, sopimista. Ystävyys on kettuilua, kädestä kiinni pitämistä ja halaamista. Ystävyys on kaipaamista, huutamista ja kuiskaamista. Ystävyys on sanoja, tekoja ja hyymjä. Ystävyys on ikuista. Tosiystävyys on ikuista.
Minä haluan Saksaan vaihto-oppilaaksi tosissani. Äitini mielestä se on hyvä asia. Äiti antaisi rahaa. Äidillä ei vain ole rahaa. Isä ei pidä ajatuksesta. Isä vihaa ajatuksesta. Isä on varma, että en pärjää. Isä ei tiedä mitään, isä ei ole koskaan tiennyt. Enkä minä tarvitse lupaa keneltäkään, enkä varsinkaan isältä. Jos pääsen Saksaan, vilkutan ja halaan kaikkia hyvästiksi. Paitsi isää. Isälle en vilkuta. Isälle irvistän.
Kirjoitat kauniisti(:
VastaaPoista