(talven ihmemaahan on viimevuotinen)
Uusi blogi merkitsee uutta alkua. Uusi blogi merkitsee rohkeutta kirjoittaa ylös sanoja, joita huulet eivät muodosta. Uusi blogi kerää talteen hyvät ja huonot muistot. Uusi blogi ei ole tehty poistamista varten. Uusi blogi on minun ja se on päiväkirjani.
Minä olen tavallinen tyttö. Hieman epätavallinen vain. Minä rakastan Helsinkiä ja minä vihaan kotikaupunkiani. Minä olen tyttö joka haluaa muuttaa nykyisestä kodistaan. Minä olen tyttö, joka on kasvanut ilman isää. Minä olen tyttö, josta vain sattui tulemaan tälläinen. Enkä minä ole edes Marianne, vaikka minä olen Marianne. Minä olen tyttö, joka vihaa etunimeään ja sukunimeään ja varsinkin niiden yhdistelmää.
On joulukuu, jouluaatto meni jo. Lunta ei ole maassa, ei ollut eilenkään, eikä varmaan tule olemaan huomennakaan. Ei ollut edes aattona. Päivä ei silti ole synkkä, jostain voi aina löytää valoa. Minä löydän valoa höyryävästä teekupista, seitsemästä Harry Potter leffasta, parhaan ja rakkaimman ystäväni yökyläilystä, avaamattomasta konvehtirasiasta ja loputtomasta haaveilemisesta.
Minä tykkään viattomuudesta, minua kiehtoo häijyys. Minä rakastan ystävällisyyttä, minuun vetoaa ylpeys.
Sellainen on Marianne ja tämä oli sen Mariannen ensimmäinen blogiteksti.
Kauniita ajatuksia. Huomaa, että blogisi on vasta aluillaan ja kaipaa hiomista. Mielestäni ulkoasua voisi muokata vähän "runollisemmaksi". Kuvat voisivat myös olla hieman suurempia.
VastaaPoistaOnnea blogin kanssa :)